KYLMÄÄ VERTA

Valkoisella hangella kimaltaa valkoinen ori.Sen erottaa lumesta vain harmaat osiot sen karvassa ja jään sinisenä hohtava silmä.Huokaan hiljaa ja tunnen olevani onnellinen.Harva tyttö saa koskaan kokea niin voimakasta yhteenkuuluvuutta eläimen kanssa.Minä,joka olen koko ikäni käsitellyt hevosia sain vielä kokea omistamisen ilon ja vastuun.Loppuun asti taistelin vastaan,ei minusta enää koskaan tulisi hevosen omistajaa.Ei jaksa eikä huvita...mutta koko tämän ajan minkä olin ilman hevosia tunsin että jotain puuttuu.Aikaa oli liikaa eikä tekemistä ollut niille illan kahdelle tunnille un television vakiosarjojakaan ei jaksanut tuijotta.Palaset loksahtivat kohdalleen ihan vahingossa yksi toisensa jälkeen ja nyt olen kolmen hevosen onnellinen omistaja.En vaihtaisi hetkeäkään pois siitä tallielämästä,kaurapusuista ja hevosen hajusta,kylmistä talvi-illoista tallilla,huolesta ja murheesta,sieluun asti hiipivästä kylmyydestä,väsymyksestä ja rasituksesta,hiljaisesta hörinästä,hellistä katseista ja ihailusta.Olen laumani johtaja.Jokainen hevonen seuraa minua,kuuntelee ja liikkuu.Mitä ikinä teenkin,minua suojelee kaksi oria,toinen toisella puolella olkapäätä,toinen toisella.Vastakohtia mutta silti omia.Itsenäisiä,voimakkaita oentoja mutta silti suojelevia.EI,minä en valinnut hevosiani,ne valitsivat minut(täytyy myöntää että Iiris oli poikkeus mutta siitä enemmän myöhemmin).

Valkoinen orini,se valitsi minut?miten?

- Kävimme kasvattajalla katsomassa oreja.Olin nähnyt tästä pojasta vain kuvia ja hiljaa haaveillut tuosta elävästä otuksesta.Piti kuitenkin nähdä se ensin.Kasvattaja kuljetti meidät keskelle orilaiduinta.Pelko hiipi puseroon siinä vaiheessa kun tajusin olevani orilaitumella orien keskellä pienen tyttäreni kanssa.Mielessäni mietin miten ne juoksisivat päin,pelottelisivat,jyräisivät jopa,vielä mitä!Kasvattaja kuljetti meidät suoraan valkoisen orin luo ja hevonen seisoi aivan hiljaa kun tutkimme sitä ja paijasimme.niin hiljaa.Ei edes jalka liikahtanut.Muut orit osoittivat kiinnostustaan meihin ja alkoivat tukkia eteemme rapsuteltaviksi.Valkoinen orini seisoi hiljaa ja seurasi tilannetta.Kun muut orit näyttivät yrittävän tukkia minun ja tyttäreni väliin,ori liikkui ja ajoi muut pois kimpustamme pelkällä vihaisella katseella ja hampaiden napautuksella.Se asettui niin että saimme jatkaa rapsuttelua ja tutustumista mutta tyttäreni,4-vuotias,oli kokoajan orin etujalan vieressä.Kun tyttö liikkui,ori liikkui.Se suojeli tytärtäni ja minua muilta ja piti huolen siitä,ettei meitä ahdisteltaisi.Koko ajan sen puoliksi sininen simä seurasi tyttäreni liikkeitä ja se varoi säikyttämästä.Pyysin tytärtäni mukaan että haetaan kamera,lähdimme käsi kädessä orilaitumen porttia kohden.Kurkistin olkani taakse kun kuulin pehmeitä askelia,valkoinen ori saatteli meidät turvallisesti portille ja piti huolta etteivät muut orit tulleet häiritsemään.Taputin vielä valkoita oria ja sujahdin lankojen ali tyttäreni perässä hakemaan kameraa.Valkoinen orini jäi juomapaikalle odottamaan.Vieläkö ihmettelette että miten valitsi?Kuvia ottaessani lupasin valkoiselle orille ääneti että se pääsisi meidän luokse,se taisi ymmärtää mitä ajattelin...

Tämmöinen(ensimmäinen kuva) takkuturkki-näky orini oli kun ensi kerran tavattiin...keskimmäinen kuva on sen jälkeen kun orini saatteli minut ja tyttäreni hakemaan kameraa (kännykällä napattuja kuvia) ja viimeinen tuosta mystisestä sinisestä silmästä <3

JOUKKO KASVAA HUOMAAMATTA

Ja sitten koitti se päivä kun orini asteli trailerista alas,25.heinäkuuta 2014.aina vaan tähän hetkeen saakka käsitys oli että vain yksi karvajalka tulee meille.Tietysti tiesin että orini paras ystävä tulee hetkeksi auttamaan orin kotiutumisessa eli että hetken mulla on kaksi karvajalkaa....

Tässäpä tuo ukko-kultani kurkistelee traikusta.Ensimmäisenä piti esitellä trailerissa riippuva heinäverkko "kato,mullon tämmöne tääl"... =)

Ja tosiaan samalla ulos lyllersi tämmöinenkin karvajalka:

Eli nytpä sitten olin hetkn kahden Irlannincobin iloinen omistaja.Meeko(valkoinen)oli tuolloin 2v ja Rumble(harmaa)1v.Pikku poikia ressukat vielä...No eihän siinä mennyt kuin vuorokausi tai pari kun ilmoitin kasvattajalle että minussa ei ole sydäntä rikkomaan tätä elinikäistä suhdetta,näiden kahden kaveruksen rautaakinvahvempaa sidettä joten Rumble sai jäädä.Iloisesti vaan ilmoitin isännälle eräänä aamuna että "hyvää synttäriä,joulua,isänpäivää ja kaikkee muutakin,sulla on ny oma hevonen!"Eihän tuo meinannu uskoa vasta kun muutaman viikon päästä ja vielä silloinkin kyseliettä eihän kukaan vie Ruutia pois( isin antama lempinimi Rumblelle).Näin siis alkoi sinä kesäisenä päivänä kahden orin ja kahden ihmisen rikkumaton yhteistyö ja luottamus.Hiljalleen pojat oppivat uutta ja tajusivat että isäntä ja emäntä ovat osa heidän jokapäiväistä elämää aina hamaaseen loppuun asti.Hieman on jo tilanteet muuttuneet,ja pojatkin...Nyt kun tätä kirjoitan on Joulukuun 30 päivä 2014.Nuo pienet orit ovat kasvaneet ja komistuneet aika tavalla hellässä hoidossa ja laumamme on kasvanut vielä yhdellä...mutta ensin vähän uudemmat kuvat pojista,että ymmärrätte mitä tarkoitan muuttumisella ;)

Pojat kesäkuumalla =)

Pojat talvipakkasessa =)

Mun rääpäleet <3

DO YOU NOW KNOW WHAT I MEAN ;)

Yhteiskuva kylmästä komppaniasta ;D

OHO!!!

Ja aika sukkelaan seurapiiri kasvoi yhdellä neidillä.Omistaja tahtoi hevosen jolla harjoitella uudelleen ratsastamista monen vuoden tauon jälkeen ja että kaikki olisi valmista valkoista oria varten(ja ratsastusopetusta).Sellainen hieno neitihän laukkasi reitillemme Marraskuussa 2014.Koeaon jälkeen olin 100% varma että tämä neiti lähtee mukaan.

100% prinsessa kaikin puolin.Tarkka neiti joka pitää huolen siitä että meikäläinen ei ratsastajana saa mitään irti ellei osaa oikein pyytää.Iiris oli saanut pahan estekammon ja sen toisesta jalasta löydettiin kenkiä irroitettaessa vanha kengän naula.Neiti muuttui aivan erilaiseksi kun naula tettiin jalasta pois.Askel irtosi paremmin ja ratsastamisestakin tuli mieluisampaa.Esteitä neiti ei suostu vieläkään menemään eikä minulla ainakaan ole ees pakotuksen tarvetta siihen puuhaan.Pikku esteitä ollaan ylitetty.Pahimmillaan neiti luulee kuusen oksiakin esteiksi ja väistää ne kaukaa sivuaskeleella maastossa.Tallissa ei myöskään saa olla mitään estettä muistuttavaa...ei liian korkeaa kynnystä,ei avoimia karsinan ovia,ei pientä oven rakoa...kaikki käyvät tälle neidille esteestä =) Sitä ei kukaan voi tietää mitä on tapahtunut tämän neidin elämässä mutta vielä 2014 keväällä neiti on hypännyt esteitä puhtailla radoilla sijoittuen 90-100cm luokissa.Yhtäkkiä se on päättänyt lyödä liinat kiinni ja antanut lähtöpassit aika monelle ratsastajalle selästään.Pieni epäilys kuitenkin on että neiti on hypännyt esteen päälle ja hoidellut esteen tulitikuiksi kuitenkaan satuttamatta itseään.RTG-kuvat löytyvät ajalta jolloin Iiris on tullut suomeen(2014 syksy) eikä mitään vikaa löydy mistään(paitsi tuo poistettu vanha kengän naula).Neiti rakastaa yl kaiken maastoilla.Aluksi tinttaillaan,sivuaskelletaan,väännetään ja käännetään mutta kun päästään sivuteille,neiti kuuntelee tarkasti käskyjä ja tykkää kovasti kun saa päästää laukkaa sielunsa kyllyydestä.Aina tuo on kuitenkin käsissä pysynyt vaikka vähän tahtookin kuumua maastossa.Siinä tilanteessa minävaan istun ja nauran ja iiris vie.Kyllä se aina on jarrut jostain löytänyt vaikka vauhtia löytyy.Kouluratsastusta olemme nyt hioneet uudelleen ja viimeisin harjoitus oli painolla ohjaaminen.Neiti kulkee kauniisti kaula kaarella ja nauttii yhdessä tekemisestä.Osaa kyllä myös kokeilla ratsastajan taitoja ja tintata oikeen huolella mutta ainatekee mitä pyydetään kunhan kunnolla pyytää.Stressaa yksinolosta tallissa mutta töihin lähtö ei haittaa vaikka kavereita ympärillä ei olisikaan.Aika sulkeutunut persoona jonka luottamus täytyy todellakin voittaa ja k.o.emännälläkin se on vielä työn alla.Kuljettaa minkä tasoista ratsastajaa tahansa eikä pelkää mitään.Luottaa ratsastajansa ja tekee kun saa yhteenkuuluvuuden tunteen.Kulkee täysin omalla moottorillaan ja kauniisti.Herkkä ja prinsessamainen joten hoitokin vaatii paljon.Tykkää hellyydstä ja suukottelusta ja pienistä ihmisistä.Jokainen ratsastus tällä on kuin maailman valloitusta ja onnistumisen iloa.Upea poni kerta kaikkiaan ja emännän silmäkulmassa kytee pilke että saisi Iiriksestä äidin ja varsasta osittain Knapstrupin ;)